Dancing queen

Suurimmalla osalla teistä, ei ehkä sinullakaan, ole aavistustakaan, kuka minä oikeasti olen, keneksi minua muualla kuin internetin ihmemaassa kutsutaan. Osa teistä kuitenkin tietää enemmän tai vähemmän minusta, tuntee taustaani ja ehkä tuskaanikin. Teille minä haluan sanoa jotakin. Haluan sanoa, etten ole se kiltti koulutyttö, en vaaleanpunainen viattomuus, en kunnon kansalainen, en se menestyvä mainos joksi joku ehkä joskus erehtyy minua uskomaan. Minä olen valhetta, olen tekohymyä, olen huurretta joka katoaa ilmaan auringonpaisteessa. Todellisuudessa minä olen tuskaa, minä olen kipua kädessä jossa arvet risteilevät, minä olen muistoja keskitysleirielämästä. Olen mustaa masennusta, olen entistä anoreksiaa, olen uudelleenpuhjenneita sairauksia ja diagnooseja diagnoosien perään. Olen itsetuhoa, olen suunnatonta sisäänsulanutta surua, olen arpia ja lääkkeiden murtamaa maksaa. Olen kaikkea muuta kuin te kuvittelette. Olkaa kilttejä älkääkä tuomitko minua, älkää puhuko pahaa älkääkä pettykö. Olen minä joskus se päivänsädekin, kuuluvimmin kailottava opettajanalku, tyttö joka tanssii ruusun terälehdillä. Mutta jos sinä, joka luet tätä tässä ja nyt, et kestä kuulla minun toisesta puolestani, minun pilvistäni auringon edessä, sulje tämä sivu äläkä lue eteenpäin. Minä olen uupunut esittämään, alistumaan illuusioni alle. Antakaa minun olla aito oma itseni. Antakaa minun olla minä.
"On ihmisiä, jotka eivät kestä epäonnistumista, masennusta eivätkä minkäänlaista heikkoutta. Jos joku putoaa kelkasta, he katsovat parhaaksi paeta paikalta."
(Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty)

"You are the dancing queen, young and sweet, only seventeen / Dancing queen, feel the beat from the tambourine..." Lasin pinta hajottaa valonvälkkeen sateenkaarimaiseksi spektriksi. Lasi toisessa kädessäni, hänen kätensä toisessani, piikkikorkoni keinuvat täpötäydellä tanssilattialla. "Friday night and the lights are low / Looking out for the place to go / Where they play the right music, getting in the swing / You come in to look for a king..." Alkoholinhuuruinen hengitys, kaulaani hamuavat huulet ja omat askeleeni horjuen, hoippuen. Välkehtivät valot paljastavat olkapääni tulenpunaisesta Tuulen viemää –mekostani, tyllihelma heiluu tanssin tahtiin. "With a bit of rock music, everything is fine / You’re in the mood for a dance / And when you get the chance..."
Tänä iltana en ole murehtiva masentunut, en mitään mitä oikeasti olen. Tänä iltana olen raju kuin mustaakin mustemmat rajaukseni, helmeilevä kuin hileet luomillani, yhtä aikaa kaunis ja rohkea, varma ja viettelevä. Olen mustaa ja punaista, hopeaa ja hilettä, heilautan hiuksiani ja hymyilen. Pieni onneton eksynyt tyttö on unohtunut vodkapullon pohjalle.
Musta tukkani valuu paljaille olkapäille, kihartuu sitä enemmän mitä pidemmälle selkääni se ulottuu ja saa kädet kulkemaan selkärangallani, leikkimään puoliksi auenneella hakasella. "Anybody could be that guy / Night is young and the music’s high..." Minä annan sormien seikkailla, annan vahvan vartalon painua omaani vasten. Suudelmat löytävät kaiuttimista kuuluvan musiikin rytmin, hetken ajan kädet ympärillä, jotka puristavat minua paikoillani, jotka pitävät maapalloa kasassa. Hetken ajan turva, syli valkoista paitaa vasten, hetken ajan hyväksyntä, käsivarret kietoutuneina ylhäälle alhaalle ylhäältä alhaalta, edestä takaa, oikealta vasemmalta, kaikkialta.
"You’re a teaser, you turn ’em on / Leave them burning and then you’re gone..." Nuhjaantuneen naistenhuoneen kulunut koppi, minä ja hopeanhohtoinen käsilaukkuni. Ihmisten äänet kaikuvat ohuiden seinien läpi, musiikki siksakkaa ja nauru soi heti lukitun oven toisella puolella. Toisella puolella, tällä tahraisten seinien reunustamalla, fuksianpunaiset kynnet vierittävät vetoketjun auki ja etsivät viattoman valkoisen pussin, joka on osannut odottaa koko illan ottajaansa. Kenno puhkeaa kevyesti kuin kupla silkkaa saippuaa, vaaleansininen tabletti tipahtaa koukistuneelle kämmenelleni. Vesi huuhtelee teennäisesti taiotun hymyni salaisuuden alas kurkustani, vatsalaukkuuni, verenkiertooni ja koko kehooni. Avaan oven ja olen taas kaunis, taas rohkea. "You can dance, you can jive, having the time of your life..."
Filmi katkeaa, pimeä sammuttaa valon ja korkoni kolahtaa kipakasti. Hetken kuluttua avaan silmäni, siristellen, valoa vältellen. Nojaan nuhjuiseen seinään siniset silmät sumeina, runsaiden ripsivärikerrosten kauniisti kehystämät mantelisilmät sisäänpäin katsoen. Kokoan itseni ja astun ulos ovesta. Hän odottaa minua aulassa. Hymyilen ja olen taas kaunis, taas rohkea.