perjantai 28. marraskuuta 2008


Mitä te teitte minun hymylläni?
Minä olisin halunnut hymyillä, kun minua itseäni hymyilytti.
Mitä te teitte minun mielelläni?
Minä olisin halunnut ajatella itse.
Mitä te teitte minun menneisyydelläni?
Minä olisin halunnut totuuden, en valheita, valheita.
Mitä te teitte minun mahdollisuuksillani?
Minä olisin halunnut valita itse.
Mitä te teitte minun keskiarvollani?
Minä olisin halunnut olla muuta kuin kiitettäviä.
Mitä te teitte minun tulevaisuudellani?
Minä olisin halunnut rakentaa sen itse.

Miksi te ette tehneet mitään minun kyyneleilleni?
Miksi kukaan ei tullut apuun ja auttanut, kun sitä kaipasin?
Miksei kukaan sulkenut syliinsä ja sanonut: kaikki on hyvin,
ollut minulle hetken turva, hetken hyväksyntä.

Nyt etsin niitä ehkä koko ikäni.

Mitä te olette tehneet minun elämälleni?
Minä haluaisin vain olla vapaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Molemmat tekstit tosi kauniita... Mä niin haluaisin auttaa sua etsimisretkelläsi, mutta se etsiminen täytyy tehdä itse, että löytää juuri sen mitä haluaa.
Onnea etsimiseen, onnea löytämiseen, onnea elämään. Olet tullut tärkeäksi. Pidä huolta itsestäsi.

(..ja jos sulta millään koskaan liikenee halua tai aikaa nähdä, niin olisi kiva... etkö asukin helsingissä...?)

Voimia<3

Anonyymi kirjoitti...

Ei mitään ihmeellistä ole sattunut.. Yksi jota pidin ystävänä meni ja kertoi porukoille että viiltelen... Vapaus meni heti. En saa tehdä mitään. Mennä minnekään yksin. Porukat nukkuu mun huoneessa vuoroöinä...
Että tällasta...
Totesin, että M ei edes tehnyt mitään joten en voi olla sille vihainen...

Haluatko antaa sähköpostisi/mesesi, niin voisi sopia jotain, jos näkemisestä jotain joskus tulisi... (esimerkiksi kun mä taas saisin jotain vapautta..)