maanantai 10. marraskuuta 2008

Lukekaa ennen kuin luette

Olen niin, niin pahoillani, te jotka minut tunnette, että tekstini on tällaista. En saa siihen nyt valoa, se vuotaa nyt mustaakin mustempaa mustetta. Älkää lukeko eteenpäin älkääkä enää ollenkaan, jos ette kestä; älkää lukeko, jos ette halua kuulla rikkonaisista ranteista ja sormista kurkussa, päivistä peiton alla ja yksinäisyydestä, joka kuristaa käärmeen lailla kurkkua. Haluaisin olla parempi, haluaisin olla hyvä ja voida olla teille hyvä, mutten osaa nyt muuta. Minun on kuitenkin kirjoitettava, se pitää minut hengissä ja jos lopetan sen, hylkään sanat, katoan kokonaan. Minun on pakko kirjoittaa, en voi lopettaa sitä, vaikken osaakaan nyt kirjoittaa kauniisti, en niin, että teille kaikille tulisi teksteistäni hyvä mieli ja hymyilisitte itseksenne. Olen niin sirpaleina ja kävelen omien lasinsirujeni päällä paljain varpain.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Älä vaan missään nimessä lopeta kirjottamista! Tämä teksti on synkkää, mutta tavallaan kuitenki tosi kaunista! Mää en aio ainakaan lopettaa tämän lukemista :>