maanantai 10. marraskuuta 2008

Barbie girl


I'm a Barbie girl in the Barbie world
Life in plastic, it's fantastic
You can brush my hair, undress me everywhere
Imagination, life is your creation


Täytekakkua, hilpeää kuplintaa kikatuksena kaikkialla, me kaikki kolme kauniina valokuvissa, jotka tulevat kertomaan viehättävän valheellista kieltään kuvien katselijoille. Me olimme nuoria ja oi, niin kauniita, minun Odileksi Odettesta L`oreal Parisilla kahdessakymmenessä minuutissa muuttunut Enkelini, minun pelon taka-alalle työntänyt Kultakutrini, minä itse rajut rajaukset ja hopeahile silmieni surua naamioimassa. Nuoret, kauniit ja sanoinkuvaamattoman surulliset, kaikilla musta möykky mahanpohjassa. Mutta me kaikki myös teatterikorkean tasoisia näyttelijöitä, mestarihuijareita minimekoissaan.

Hi Barbie!
- Hi Ken!
- You wanna go for a ride?
- Sure, Ken!
- Jump in!
- Ha ha ha ha!


Savuinen tanssilattia, tanssimme iltaa yöksi, yötä aamuksi. Kesyttömät kiharat, sulkiessani silmäni voin kuvitella astuneeni taas Amsterdamin aukioille. Let`s go outside. You have very beautiful eyes, they make me happy... Eikö hän näe surua silmissäni, kuivuneita kyyneleitä, jotka ovat kovettaneet silmäni liikkumattomiksi lasisilmiksi? Ei, kukaan ei koskaan näe.

Come on, Barbie, let's go party, ha ha ha, yeah
Come on, Barbie, let's go party, oooh, oooh
Come on, Barbie, let's go party, ha ha ha, yeah
Come on, Barbie, let's go party, oooh, oooh


He, hän, kaikkien katseet kohdistuvat ihanan iloiseen minuun, nauravaan nukkeminuun, minuun, joka en voi millään olla masentunut, minähän olen se kaikkien kissanristiäisten epävirallinen ilopilleri, se on minun osani, on ollut aina ja on. Kaunis, pitkätukkainen, sinisilmäinen ilopilleri, hän joka hymyilee viimeisillä kiloillaan ja viimeisillä voimanpisaroillaan. Hän joka tekee aina kaiken oikein – vai tekeekö? Voi iskä, tietäisitpä. Voi mummi, tietäisitpä. Sanoisitko yhä sitten: ”Onneksi sinä et ole tuollainen kuin nuo tytöt tuolla. Onneksi sinä et ole sellainen kuin äitisi. Onneksi sinä olet kunnon tyttö.”

Make me walk, make me talk, do whatever you please
I can act like a star, I can beg on my knees


Hän silittää hetken hiuksiani ja minä lakkaan olemasta kunnon tyttö. Silittäisipä hän vielä, silittäisipä tuntitolkulla, voisin vain olla ja unohtaa. Mutta eihän se riitä, ei, ei hän halua vain hiusten silittämistä.

- Oh, I'm having so much fun!
- Well, Barbie, we're just getting started!
- Oh, I love you Ken!


Syttyneiden valojen seassa halveksivat katseet, halpa huora, takki lapset laukku kengät, paljaat varpaat kuuraisella pikkukivikadulla. Juoksen, juoksen, juoksen, pois, pois, pois.

Ystävällinen taksikuski avaa oikeanpuoleisen oven, miksi olet itkenyt, ei kai mitään ole sattunut. Tuijotan mitäännäkemättömösti ulos ikkunasta. Sulla on niin kamalan surulliset silmät. Kerrankin joku näkee. Kerrankin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sun tekstisi loppu alkoi ahdistaa.. Onko jotain sattunut? :(
Voimia ja lämmin halaus<3

Anonyymi kirjoitti...

Oli ihana kun olit tänään käymässä <3 Ja kiitos sun kommenteista mulle sis rakas <3 Mä en osaa nyt kommentoida mitään fiksua kun olen nukahtamaisillani pystyyn, mut muista nyt TAISTELLA!!! Ja ihan hyvä et käytte C:n kanssa ostamassa niitä yksiä juttuja... ;)