In memoriam

Kokonainen maailma
katosi hänen mukanaan.
Kauan sitten kukoistaneet kartanot
jotka ehkä enää vain hänen silmänsä näkivät
Väriloistossaan palava puutarha
jossa taimista
kehkeytyi kasteensinisiä iiriksiä
Kylmäkellari
josta hän haki meille mansikkamehua,
jonka sokeri rouskui lapsenhampaissa
ja jolle koko talo tuoksui.

Minun pieni suuri isoisoäitini,
miksen koskaan kysynyt:
mitä, milloin, miksi?
Elämäsi jäi minulle arvoitukseksi;
vain sen tiedän
kuinka paljon viimeiset vuodet
asettivat kannettavaksesi.
Olisiko kukaan meistä osannut olla rohkeampi?

Nyt on taakka
nostettu sinulta pois.
Hengität jossain muualla
samaa kevyttä ilmaa
rakkaimpiesi kanssa.
Olet saanut siivet,
mietin,
minkä väriset,
ehkä iiriksen kukinnot kauneimmillaan.
Tiedän,
katsot meitä korkean pilven päältä
ja me vilkutamme sinulle.
Nuku lempeästi,
rakas pienimummo.
Ajatuksissamme elät iäti.