Kakunkynttilä

Violettia ja turkoosia, kymmenen kerrosta ripsiväriä, pallohelma heiluu ja timantit kimaltelevat kaikissa sateenkaaren sävyissä, syömme minttusuklaakakkua ja luen saamaani syntymäpäiväkorttia silmät kyynelissä. Kiitos, kun sulatit suklaan ja sanat.

Tämä syntymäpäivä, kahdeskymmenesensimmäinen, on outo ja uudenlainen. Tähän aikaan vuodesta kaikki ovat haistelevat kuusen tuoksua ja katselevat tähtisadetikkujen kipinöitä, syntymäpäiväjuhlani on aina järjestettävä eri aikaan. Meitä ei ole kuin me, minä ja Enkeli, näin on hyvä, ja meillä on omat järjestyksemme ja juhlamme, me puhumme ja sukellamme syviin vesiin, kokeile sanoo Enkeli ja minun ajatusteni palapeli purkautuu ja asettuu uusiin uomiin yhä uudestaan yhä uudestaan.

Minun olisi kai oltava aikuinen. Pikkusiskoni sanoo äidille känkkäränkässä muuttavansa minun luokseni, siskon pienissä suurissa silmissä minä olen iso ja aikuismainen, tietävä ja turvallinen, isosisko joka osaa tanssia balettia ja kirjoittaa kaunokirjoitusta ja letittää ranskanlettejä. Pikkusiskolle ne ovat isoja asioita, pikkusisko ei vielä tiedä, ettei tässä maailmassa arvosteta ranskanlettejä eivätkä arabeskit tee aikuista. Minä vain seikkailen satumaailmassani, siinä samassa, missä Kiira elää ja josta Kiira ehkä joskus kasvaa ulos, kasvanko minä, en tiedä.

Aikuinen, minä, ja hah. Naurattaa niin että vatsaa vääntää. Etsin katson koen aavistelen kuuntelen kavahdan arvailen mitä maailma on, en minä tiedä, en ole vielä ehtinyt etelään asti. Minä olen vain iso lapsi joka syö litran jäätelöä lounaaksi ja itkee kun ei saa lelua näyteikkunasta mutta jää katsomaan kauan kuumailmapallon perään. Hämmästelen ja kummastelen, mikä paikka tämä tällainen on. Ja juuri kun luulen löytäneeni jotain joka voisi olla minun käännyn kannoillani ja katson oikealta vasemmalle, hylkään vanhan ja astun uuteen.

Pieni tyttö, suuret unelmat. Jospa joku niistä tulisi joskus toteen. Tänä vuonna olen ajatellut niin paljon asioita. Luulen saaneeni yhden haaveen hauraasta siivestä kiinni, saaneeni sen suljettua sydämeeni ennen kuin se ehti lentää pois ulottuviltani niin kuin ne ennen. Älä räpistele niin paljon, pysy paikallasi, anna minun yrittää. Kunpa en vain kaatuisi ja putoaisi korkealta ja kovaa. Mutta kun puhalsin karkkikaupan värisen, vaaleanpunaisen kakunkynttilän, suljin silmäni ja toivoin salaa jotain niin suurta etten uskalla kertoa siitä kenellekään.