Yhtä aikaa tuntemattomat ja tutut kädet ympärillä. Sydämet sykkivät samaan tahtiin, hengitys lämpimänä niskahiuksissa, käsikädessä. Kapea kuunvalo kiilautuu ikkunasta. Hän pitää minusta kiinni kuin olisin maailman kallein aarre ja silittää lempeästi harjaamattomia hiuksiani pilke suklaanruskeissa silmissään.
”I live in a mental hospital.” Sanat joiden uskon karkottavan kenen tahansa. Sen sijaan hän katsoo minua suoraan silmiin: ”Can you promise you don`t hurt yourself anymore?” Hän sivelee sormillaan ajan kutomaa arpikudosta. ”Sorry, but I can`t.” Sanaakaan sanomatta hän suutelee minua, kamera sisälläni tallentaa sydänfilmiäni. ”Just be yourself”, hän sanoo, ”you don`t have to be anything else.”
Nukahdan hänen syliinsä, lämpimään, luonnolliseen pesään, minä pienenä naisenalkuna kainalokuopassa. Radio soittaa vaimeasti Cinderella under the Umbrellaa: "I`m looking for the one with a glass slipper / maybe girl you can be my cinderella..."
1 kommentti:
Kuulostaa ihanalta paikalta nukahtaa..
Voimia..<3
Lähetä kommentti