lauantai 31. tammikuuta 2009

Ihanille ja vähemmän ihanille kommentoijille

Kiitos kaikille teille ihanille ihmisille, jotka sinnikkäästi jaksatte kahlata tekstejäni tekstin jälkeen läpi. Yritän kommentoida takaisin aina kun ehdin, ette osaa edes aavistaa, kuinka paljon kaikki lämpimät ja ymmärtävät kommenttinne ovat minua rohkaisseet ja auttaneet huomaamaan, etten ole yksin enkä ainoa...

Se sijaan sinä, jolla ei riittänyt sisua edes olla muuta kuin "Anonyymi", toivon mukaan olit lukenut kaikki tekstini ennen kuin muodostit mielipiteesi. Epäilen. Tai sitten olet vain niin idiootti, ettet ymmärrä yhtään mitään siitä, kun elämässä ei ole kaikki kohdallaan. Oletko koskaan kuullut sellaisesta ilmiöstä, että huonon itsetunnon omaava ihminen paikkaa sitä olemalla jollain osa-alueella yli-itsevarma? Mutta ehkä olet sellainen kultalusikka suussa syntynyt täydellisyys, jolla on varaa leikkiä pyhimystä ja arvostella muiden elämää. Hyvä itsetunto, minulla? Kyllä, juuri siksi olen leikellyt ihoni palasiksi, tuhonnut maksani, asunut tuhansia tunteja eri osastoilla, päätynyt pakkohoitoon, ollut lähellä kuolla nälkään tässä vitun hyvinvointivaltiossa, jossa kaltaisesi älykääpiöt ilmeisesti istuvat päättäjien paikalla. Aika paljon sanottu: "Kaikki paha mitä teet, tulee moninkertaisena takasin..." Onneksi sä et ole varmastikaan tehnyt koskaan mitään pahaa, hyvä että maailmassa on hyviä ihmisiä meidän surkeita blogejamme kirjoittavien surkimustenkin lisäksi. Miksi oikeastaan luet näitä tai tätä? Tunteaksesi itsesi entistä täydellisemmäksi?

3 kommenttia:

ღ Crystal kirjoitti...

Joskus ärsyttää nää anonyymit. Heillä ei oo ees tarpeeksi "munaa" olla nimellisiä. He vaan sanovat mitä haluavat ja päähän pälkähtää eivätkä kanna vastuuta sanomisistaan. Helppoa, eikö?

Lorena kirjoitti...

On helppoa nimettömänä töksäytellä kaikkea mahdollista pahaa ja kertoa itse olevansa täydellinen vastakohta pahalle ja sairaalle. No jos on, voisi ola vähän myötätuntoisempi, ennen kuin ryhtyy haukkumaan.

Voimia ja hali sulle<3<3

Anonyymi kirjoitti...

luen näitä koska muutama vuosi sitten samaistuin tällaisiin teksteihin. Nyt mä sit kadun koko loppuelämäni miten satutin läheisiäni esimerkiksi anoreksiallani. en mä sitä silloin ymmärtänyt, mutta nyt kun jälkeenpäin ajattelee niin olin menettää lapseni ja kihlattuni. Nyt toivon, etten olis ikinä kokenu tuota elämänvaihetta.. en tarkottanu mitään pahaa tekstilläni, en nyt enää kommentoi tänne ettei tuu lisää väärinkäsityksiä..