Sinun kanssasi

Hänen silmänsä satoivat usvaisia pisaroita, kun tapasin hänet ensi kerran. Hän oli niin hauras, kuin hento tuulenhenkäys, mutta myöhemmin opin tietämään, että hänen tahtonsa oli tuulta vahvempi. Hän oli pois puhallettu liekki, joka odotti kipinää, yhtä villin vapaa kuin hänen kultaiset kiharansa, jotka itsepäisesti kaartuivat hänen kauniiden kasvojensa ympärillä.
Hän oli harvinainen. Hänen ympärillään ei ollut minkäänlaista muuria, ei sitä kovaa kuorta, jonka useimmat meistä kivun kautta kasvattavat. Hänen auransa oli violetti ja se säteili surua, mutta samalla jotain salaperäistä, josta en silloin saanut selvää. Sainko koskaan, en tiedä, hän oli liukas ja luikerteli irti sormieni otteesta aina kun kuvittelin saaneeni kiinni hänen kädestään. Sainko oikeasti ikinä vai oliko kaikki vain valhetta, vaikenevaa valhetta, sitä en ehkä enää ikinä saa tietää.
Vannoimme valoja, ikuista ystävyyttä, sitkeää sisaruutta. Hän oli sielunsiskoni. Me olimme niin samanlaisia, niin samankaltaisia. En usko kenenkään voivan koskaan korvata häntä, en usko kenenkään voivan koskaan olla kuten hän oli. Kaksi tulenlieskaa, liekit ja bensiini, kumpi milloin valo, milloin pimeys, kaksi kauhukakaraa, huutoa ja raivoa, itkua ja syliä joka sulki sisäänsä, ylitsepursuavaa iloa, hersyvää naurua, kapinaa kaikkea ja ei mitään vastaan.
Me, Arietta ja Clarissa, Ariel ja Jasmin, montako nimeä me toisillemme annoimmekaan. Ja mitä kaikkea muuta – en tiedä kuka olisin nyt, jos et olisi kulkenut kanssani samaa polkua yhteensulavin askelin. Muutit minussa niin paljon, annoit minulle niin paljon kaikkea kaunista, muistoja, jotka olen säilönyt korulippaaseeni, sanoja, joita en tule ikinä unohtamaan. Osasit avata sisälläni lukkoja, joita kukaan muu ei ollut osannut, vapautit vangitun sielun ja lensit kanssani unelmissa, jotka olivat niin kaukana ja niin lähellä kuuta ja maata.
Me rikoimme rajoja ja teimme maailmasta meidän, sinun kanssasi olin vapaa lepattamaan täydessä loistossani ja palamaan polttavamman kuumana kuin koskaan. Sinun kanssasi sain olla lähellä ja kaukana, kyynelissä ja naurunhelmissä, syksyn lehdissä ja kevään ensi esikoissa, lumimyrskyssä ja lämmössä, joka sulatti kaiken sisälleen. Sinun kanssasi, sinun kanssasi…