Afrikan tähdilleni

Kiitos ystäväni, että olette olemassa - että te olette ja pysytte ettekä mene pois. Te olette valopilkut pimeydessä, joka peittää päivän, puhdas sävel säröisessä soinnissa, hymy maailman ilmeettömän ja eleettömän kovissa kasvoissa. Te olette minulle tärkeääkin tärkeämpiä ja rakkaampaakin rakkaampia, ilman teitä sydämeni ei olisi kokonainen ja itkisi yksinäisyyttään. Te, minun ystäväni, kuinka usein ihmettelenkään, kuinka kohdalleni on voinut osua kaksi tuollaista timanttia, pelilaudan arvokkainta Afrikan tähteä.

Esmeralda, sinä olet minun kasvinkumppanini, minun siskoni siitä saakka kun maailma oli nuori. Kerran me olimme kaksoset ja tänään me olemme siskot, siskot aina ja ikuisesti eikä mikään voi meitä erottaa. Jokaisen myrskyn, jonka tuulet ovat riehuneet ympärillämme ja pasuunat pauhanneet, jälkeen olemme olleet vain entistä vahvempia ja ystävyytemme lujempi. Me tiedämme, ettemme ikinä tule jättämään toinen toista, ettei mikään maailman mahti voi meitä erottaa. Sinä, minun hopeisena helisevä Esmeraldani, mustatukkaiseksi muuttunut, sinä olet minun hameen helmassa kilisevät hopeakolikkoni ja kristallikruunu katossani, minun kallis, kallisarvoinen aarteeni. Kun aurinko paistaa sinussa, säteilet iloa ja valoa minunkin verhojeni toiselle puolen, mutta anna minun olla ja auttaa sinua nyt, tänään, kun yötä on vuorokaudessasi enemmän kuin päivää ja mikään pysy paikallaan. Anna minun olla, sillä niin usein sinä olet ollut minulle. Muista: Now than it`s raining more than ever / know that we`ll still have each othet / you can stand under my umbrella / you can stand under my umbrella.

Ariel, me, me olemme sielunsiskoja. Sinä olet bensiini, jota tarvitsen palaakseni, sinä olet siivet, joita tarvitsen lentääkseni. Sinä olet opettanut minut olemaan rohkea, sinun kanssasi me olemme rikkoneet ja rikomme – ja tulemme rikkomaan… - rajoja, meidän vapaa ystävyyssuhteemme ei tunne sanoja ”kielletty” tai ”sopimaton”, meidän maailmassamme asiat ovat oikein kun ne ovat oikein. Kenenkään muun kanssa en voi olla yhtä villi ja vapaa, sinun kanssasi rajat katoavat kuiluun kun me kohtaamme eikä ohjekirjoja ole. Meidän sääntömme on se, ettei sääntöjä ole, ja siksi salaisuudet kulkevat toisen huulilta toisen korville eikä kumpikaan sano: ”kuinka kamalaa! Sopimatonta, siveetöntä. Kuinka sinä kehtaat?” Me olemme aitoja, olemme olleet siitä saakka kun tapasimme, sinä vaaleanpunaisissa, minä sitruunankeltaisissa sairaalahousuissamme.

Kaksi kipinää sytyttää toisensa ilmiliekkeihin, ja siksi emme saa kuitenkaan leikkiä tulella, meidän on opittava riitelemään oikein. Kun kaksi villikissaa hyökkää kynsin hampain toistensa kimppuun, voimme jonain kertana raapia toisemme vereslihalle. Siksi en halua riidellä kanssasi, ystäväni: yrittäkäämme ymmärtää toisiamme ja avata suumme aina, kun meillä on ongelma (milloin meillä ei olisi…).

Sinun ympärilläsi maailma pyörii nyt ympäri ämpäri, anna minä olen sinullekin tuki ja turva. Anna minun pitää sinua sylissäsi, paina pääsi olkapäähäni ja anna meren myrskytä silmissäsi, minun silittää suoristaa takkutukkaasi ja sormieni kulkea selälläsi. Minä en halua viedä tilaa keneltäkään muulta elämässäsi, minä en halua omistaa sinua – haluan sanoa tämän, vaikka toivon sinun tietävän -, minä haluan antaa sinulle tilaa hengittää, haluan että olet onnellinen niiden kanssa keiden kanssa haluat olla onnellinen. Mutta jos sinä annat minulle luvan olla, minä olen aina täällä odottamassa sinua, pitämässä kädestäsi kiinni, tanssimassa miehiä ympärillämme pyörryksiin, antamassa hileiden kimaltaa, nukuttamassa sinua Ruususen uneesi, rakastamassa sinua. Sillä sinä olet minulle kultaa kalliimpaa, auringon kultainen kehrä, joka kietoutuu kesätuulena ympärille ja nauraa hymyntuoksuista naurua.

Rakastan teitä molempia, rakkaat ystäväni. Ystävä on sellainen henkilö, joka tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua siitä huolimatta. Kiitos, kun olette olemassa. Ilman teitä en ehkä olisi.