maanantai 2. helmikuuta 2009

Somewhere over the rainbow


Avaamme oven ja astumme sisään. Minä ja Esmeralda hypistelemme tanssikaupan tangoilla ostajiaan odottavia hepeniä kuin äitiään takinreunoista raahaavat, tutujen hörselöistä helmaa hamuilevat pikkutytöt. ”Katso katso!”, me hihkumme innostuneempina kuin aikoihin ja keräämme kasan trikoita, shortseja, hameita, toppeja ja balettipukuja pukuhuoneeseen, missä tepastelemme peilin edessä toinen toistaan ihanammissa asuissa. Lopulta ovi kilahtaa kiinni perässämme ja me kuljemme kadulla kassit kutittavan ihanina olilla keikkuen. Kuinka pieni asia voikaan olla niin suuri asia.

Seitsemältä saavumme saliin. Tutut tanssiryhmäläiset tervehtivät aidosti hymyillen ja minä tiedän kuuluvani tänne. En ole ymmärtänyt, kuinka paljon olen kaikkina kuolleina vuosina kaivannut tanssia ja kuinka paljon se on minua auttanut eteenpäin. Tukehdun jos en saa tanssia, tarvitsen minut yhteen itseni kanssa sulauttavaa liikettä hengittääkseni. Tanssista on tullut samanlainen elinehto kuin kirjoittamisesta.

En huomaa puseroa selkään kiinni liimaavia hikipisaroita, en hengästystä, en lattian jalkapohjiin hankaamia rakonalkuja - minä tanssin ja koko muu maailma katoaa. Olen onnellinen. Enkä muista milloin olisin viimeksi voinut sanoa niin. Outo adjektiivi, onnellinen. Ei ole sopinut minun suuhuni, mutta ehkä sen on alettava istua. Onnellinen.

Viikkoja, kuukausia päässäni ovat pyörineet päämäärättömät polut, eksyneet unelmat. Ei minusta tule opettajaa. Onneksi ymmärsin sen ajoissa, ensimmäistä vuottahan tässä vasta opiskellaan… Nyt minä tiedän mitä minusta tulee isona. Unelmani ovat saaneet siivet ja ne lepattavat kauan odottaneen kärsimättöminä ympärilläni, tule jo tule jo, mielikuvitusmaailmassani matkaan jo niiden mukana ja lennän pilvilinnojeni ikkunoista sisään, haukkaan haaveiden hattarapilveä ja kurkotan ylös korkeuksiin. Tavoittelen kuuta taivaalta, mutta mieluummin epäonnistun kuin olen yrittämättä. Minun on uskallettava uskoa unelmiini, sillä sitä ei kukaan muu voi tehdä. Haaveet heilauttavat minulle kättään ja hymyilevät rohkaisevaa hymyä urhoollisin ilmein antaen unen tulla. Painan pääni tyynyyn katsellen niiden kaukaista lentoa poutapilvisellä taivaalla ja annan aavistuksen ujon hymyn kohota kasvoilleni. Onnellinen.

Kuka minulle sanoi, ettei minusta olisi siihen? Miksei se olisi mahdollista?

Minä aion etsiä ja löytää aarteen sateenkaaren päästä.

Somewhere over the rainbow
Way up high,
There's a land that I heard of
Once in a lullaby.
Somewhere over the rainbow
Skies are blue,
And the dreams that you dare to dream
Really do come true.

Someday I'll wish upon a star
And wake up where the clouds are far
Behind me.
Where troubles melt like lemon drops
Away above the chimney tops
That's where you'll find me.

Somewhere over the rainbow
Bluebirds fly.
Birds fly over the rainbow.
Why then, oh why can't I?

If happy little bluebirds fly
Beyond the rainbow
Why, oh why can't I?


(The wizard of Oz: Somewhere over the rainbow)

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana teksti <3 Mä olen myös maistellut tuota sanaa "onnellinen", se on outo sana. Mutta ehkä se että nyt tuntuu siltä kertoo, että on menossa oikeaan suuntaan. Uskotaan unelmiimme ja tehdään mahdottomista asioista totta... <3

carria kirjoitti...

kuulostaa aivan ihanalta...mä uskon täysillä suhun ja siihen että unelmistasi tulee totta. älä ikinä luovu niistä,mitä muut ihmiset sulle saattavatkin sanoa. ei olekaan sellaista sanaa kuin 'mahdoton' :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi kumpa minäki pystysin samaan! :)
Hyvä juttu, että oot löytäny tuon tanssin! Älä koskaan lopeta sitä, se on hieno harrastus ja varsinki, ku se saa sut elämään :>

Kaikki kääntyy vielä hyväksi, tästä se alkaa <3

carria kirjoitti...

rakas,anteeksi en pystynyt eilen enää soittamaan sulle kun kännykästä loppui akku.enkä edes ehtinyt vastata viesteihisi.tiedän ettet sä olisi halunnut niiden kyttien löytävän mua,en epäilekään että sä olisit ne sinne kutsunut.jos vaikutin vihaiselta lähtiessäni niin se viha oli niitä poliiseja ja sitä tilannetta kohtaan,ei sua.tuntui hirveältä erota susta,kaipaan sua valtavasti.pelkään joka hetki että jään kiinni.haluan sun tietävän että olen kuitenkin nyt turvassa.muista että rakastan sua.

Lorena kirjoitti...

Onnellinen.

Se on kaunis sana. Ja musta on niin ihanaa että voit sanoa sen. Etää olet onnellinen!

JAtka vaan noin, tanssi ja elä!<3<3

Lorena kirjoitti...

Meneppäs blogiini kurkkaamaan, sinulle o sielä pysti<3